Pitkä elinkaari parantaa metallin ekologisuutta

Ympäristön kannalta yksiselitteisesti "parasta" materiaalia lienee mahdoton valita. Valintaan vaikuttaa sekä käyttötarve että ympäristövaikutukset, joita halutaan tietoisesti painottaa. Mikään materiaali ei ole ylivoimainen ykkönen kaikilla kriteereillä.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on mukana aina myös subjektiivisia arvovalintoja.
Halutaanko priorisoida hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, luonnon monimuotoisuuden suojelua vai kenties resurssien tehokasta käyttöä?

Materiaalien ympäristövaikutukset riippuvat niiden koko elinkaaresta: raaka-aineiden hankinnasta, valmistuksesta, käytöstä ja loppukäsittelystä.

Meiltä kysytään usein metallin ympäristöystävällisyydestä. Olemme koostaneet tähän kirjoitukseen muutamia huomionarvoisia seikkoja, joita metallitukkureidemme asiantuntijatkin halusivat ajankohtaiseen keskusteluun nostaa.

1. Pitkä käyttöikä lähes huoltovapaasti

Metallituotteet, kuten teräksestä valmistetut huonekalut, kestävät vuosikymmeniä ilman merkittäviä kulumisjälkiä. Hitsattujen saumojen ja rakenteiden ansiosta tuote ei ala heiketä samalla tavalla kuin puuliitoksilla valmistetut, jotka ovat alttiina haurastumiselle ja osien irtoamiselle.

Metallikalusteiden selkeä vahvuus perustuukin niiden kestävyyteen ja huoltovapauteen. Puukalusteet vaativat jatkuvaa huoltoa, kuten öljyämistä ja korjaamista. Hitsatut metallikalusteet kestävät ”kovaakin ajoa” ja ne säilyttävät muotonsa vuosikymmenien ajan ilman merkittäviä huoltotoimenpiteitä tai kemikaaleja. Tämä vähentää ympäristökuormaa.

2. Materiaalitehokkuus: pienestä massasta suuri kantavuus

Metallit ovat mekaanisesti erittäin vahvoja, minkä ansiosta saman rakenteellisen lujuuden saavuttamiseen tarvitaan usein vähemmän materiaalia kuin monia muita materiaaleja käytettäessä.

Esimerkiksi teräsrakenteet voidaan mitoittaa ohuemmiksi kuin vastaavat puu- tai muoviosat, jolloin saavutetaan materiaalitehokkuutta massan ja tilavuuden näkökulmasta.

On kuitenkin huomattava, että metallien valmistus on usein energiaintensiivistä ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävämpää kuin puun tai muovin tuotanto. Kokonaisresurssien käyttö ja ympäristöhyöty riippuvat siksi myös tuotantotavasta, kierrätysasteesta ja rakenteen käyttöiästä.

3. Kierrätettävyys – uudelleen ja uudelleen – ja taas uudelleen

Metallituotteen elinkaari on huomattavasti pidempi kuin monien muista materiaaleista valmistettujen. Monet puutuotteet päätyvät käytön jälkeen energiaksi tai jätteeksi, ellei niitä osata hyödyntää uusiokäytössä tai kierrätyksessä. Metallin kierrätysketju on jo tällä hetkellä tehokas. Vaikka metallin kierrätys kuluttaa energiaa, sen energiankulutus on merkittävästi pienempi kuin uuden metallin valmistus malmista.

Metalli voidaan sulattaa ja käyttää näin uudelleen lähes loputtomasti. Uusia tuotteita voidaan valmistaa samasta materiaalista ilman laadun merkittävää heikkenemistä.

Esimerkiksi kierrätysteräksen valmistus kuluttaa jopa 75–95 % vähemmän energiaa kuin neitseellisen raudan valmistus malmista. Tämä tarkoittaa myös vähemmän CO₂-päästöjä ja vähemmän kaivannaisten tarvetta. (Lähde: World Steel Association, European Aluminium Association)

Kuva metallitukkurimme Tibnorin materiaaleista. Tibnor on johtava teräksen ja ei-rautametallien jakelija Pohjoismaissa ja myös Summasen pitkäikäinen kumppani.

4. Metalliteollisuuden hiilijalanjälki ja sääntely

Metallin alkutuotanto on kiistatta energiaintensiivistä. Kierrätettävyyden ja pitkäikäisyyden ansiosta pitkällä aikavälillä ympäristövaikutukset tasaantuvat, kun rinnalle otetaan kertakäyttöiset materiaalit vertailtavaksi.

Metalliteollisuus on nykyisin tarkkaan säädeltyä, ja tuotantoa ohjaavat ympäristölait ja -säännökset, joiden tavoitteena on minimoida päästöt ja resurssien kulutus.

Taustaksi lyhyt oppimäärä materiaalien historiaa

Puuta on käytetty kalusteiden valmistuksessa vuosisatojen ajan. Jo kivikaudella asumuksia valmistettiin hirrestä ja osa metsästysvälineistä valmistettiin puusta. Ennen metallien yleistymistä puu olikin tärkein raaka-aine monille tarve-esineille.  

Metallikalusteiden suosio kasvoi 1920-luvun lopulla funktionalismin myötä, ja niiden valmistus teollistui merkittävästi 1970-luvulla. Metallin käyttö kalustamisessa mahdollisti uusien muotojen ja rakenteiden toteuttamisen. Myös sellaisten, joihin perinteinen puumateriaali ei taipunut.

Suunnittelijoille tämä tarkoitti uusien mahdollisuuksien avautumista loppukäyttäjää kunnioittaen.

Lue lisää pitkäikäisen metallin synnystä Monenan ja/tai Alastekin blogeista.

Blogi on kirjoitettu syksyllä 2025. Tiedossamme ei siis ole ollut kirjoitushetkellä tarkkoja Green Claim -asetuksen ohjeistuksia, jotka koskevat yrityksen ympäristöväittämiä. Seuraamme aktiivisesti asian kehittymistä ja tulemme huomioimaan sen viestinnässämme.